Helsingin virtuaaliset kirjamessut – Hitti vai huti?

Miten perheelliset osallistuu monen päivän messutapahtumaan, joka vielä parhaassa tapauksessa järjestetään toisella paikkakunnalla? Virtuaaliset kirjamessut tarjosivat loistavan ratkaisun monia koskevaan ongelmaan.

Mä siis voitin arvonnassa lipun kirjamessuille. Se jo itsessään oli upeeta ja itse messukokemus oli tosi hieno. Harmillisesti en ehtinyt osallistua torstaina ja perjantai-illan ohjelmassa taasen ei oikein mikään iskenyt, joten messut käynnistyivät mun osalta vasta lauantaiaamuna.

Mulla on aiempina vuosina ollut ongelmia irtautua lapsiperheen arjesta. Tänä vuonna paikka ja aika eivät vaikuttaneet mun osallistumispäätökseen. Netti ja jonkinlainen näytöllinen laite löytyvät nykypäivänä lähes kaikilta. Itse katsoin haastattelut puhelimella. Ainoa tekninen ongelma oli satunnainen äänen katoaminen. Se kävi kahden päivän aikana ehkä viidesti ja korjaantui helposti videon pysäytyksellä ja uudelleen käynnistämisellä.

Tarjonta vastasi mun odotuksia ja siinä olisi mun nähdäkseni parantamisen varaa. Musta on jo vuosia vaikuttanut siltä, että lukemisesta on tullut vanhemman ikäryhmän juttu. Tämä näkyy kirjatarjonnassakin. Valitettavasti, sota-ajan eläneitä kunnioittaen, mua ei kiinnosta lukea Suomen sota-ajoista. Ei niinku tippaakaan. Silti näitä kirjoja pomppii silmille joka suunnalta. Toinen genre on dekkarit. Ne on ihan jees, mutta nekään ei ole se mun kuppi teetä. Ei sillä että mun lukutottumukset olisi samat kuin valtanuorison, mutta tuskin nuoret mitään sotamuisteluita haluaa lueskella. Mä painottaisin tässä tarjonnan ja markkinoinnin merkitystä. Tehdään lukemisesta hauskaa ja julkaistaan kiinnostavia kirjoja, niin kyllä se nuorisokin alkaa hakeutua lukemisen pariin.

Jos mun pitäisi nimetä tämän vuoden messuteema niin se olisi selkeästi yhteiskunnallisten muutosten vaikutus kirjallisuuteen. Poliittisia kannanottoja ja mielipiteitä yhteiskunnallisiin muutoksiin penättiin kirjailijoilta lähes kaikissa mun katsomissa haastatteluissa. ”Vaikuta taiteen kautta” tuntuu olevan ihmiskunnan uusi motto. Kaikilla tuntuu olevan niin kova hinku saada viestinsä kuulluksi, että pelkään lukijana menettäväni sen mistä kirjoissa eniten nautin. Lukeminen on mulle hetkellinen pako arkitodellisuudesta ja se pointti aikalailla katoaa, jos kirja pakkosyöttää mulle tämän maailman epäkohtia.

Virtuaaliset kirjamessut oli mun mielestä totaalinen hitti! Toivottavasti ne ovat tulleet jäädäkseen. Parasta on se, että vaikka en ehtinyt olla messumoodissa kymmentä tuntia per päivä, niin kaikki videot on katsottavissa 8.11. saakka. Ihan loistava idea!! Vaikka ensi vuonna pystyttäisiin jälleen järjestämään messutapahtuma paikan päällä, niin toivottavasti vastaavanlainen verkkoratkaisu olisi tarjolla niille, joiden elämäntilanne ei salli neljän päivän irtiottoa.

Osallistuitko sä tänä vuonna kirjamessuille? Mitä olit mieltä? Oliko virtuaalimessut hitti vai huti?

Kategoriat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s