Seksikohtaukset kirjallisuudessa – hyvä vai välttämätön paha

Seksiä on kaikkialla. Myös kirjoissa. Siltä on vaikea välttyä, vaikka lukisi kauhua. Onhan se aika luonnollinen osa meidän kaikkien elämää.

Mutta minkälainen seksi toimii kirjallisuudessa? Onko panokirjallisuus oikeaa kirjallisuutta? Tästä on yhtä monta mielipidettä kuin lukijoita, joten puran teille mun ajatukset. Kommentteihin ja Instagramiin saa jättää omia fiiliksiä aiheesta.

Ensikontakti erotiikan maailmaan

Taisin törmätä ensimmäiseen eroottiseen kohtaukseen lukiessani äitini kirjahyllystä Angelique -sarjan ensimmäistä osaa. Se oli historialliselle romaanille sopivan siveellinen eikä siinä mässäilty itse aktilla käytännössä ollenkaan. Hyvä niin, koska taisin olla kaksitoista!

Angelique -kirjojen jälkeen tuli Reginan (tai vastaavan lehden) jutut mukaan kuvioon ja siitä huomattavasti myöhemmin myös muu romantiikka, jota ahmin jossain vaiheessa suorastaan pakkomielteisesti. Vaihetta kesti tasan teinivuosien verran, mutta siinä ajassa ehtii kahlata läpi aika monta teosta.

Harmittaa, etten niihin aikoihin tiennyt nuortenkirjallisuudesta käytännössä mitään. Olin kokonaan vanhempien ja isovanhempien kirjahyllyjen varassa. Nykyään on parempi tilanne, koska nuorten kirjoista puhutaan enemmän ja niitä on helpommin saatavilla. Tuntuu et koulutkin kannustavat paremmin turvallisten kirjojen pariin ja YA-kirjallisuus on ihan oma juttunsa.

Seikkailuntarve ja kaukokaipuu veivät fantasian pariin, ilman seksiä

90-luvulla lukemassani scifi- ja fantasiakirjallisuudessa ei seksiä ollut ollenkaan, mutta nyt kirjagramissa pyörivien YA-kirjojen juonet kietoutuvat romantiikan ympärille. Eivät sentään suoranaisen seksin, mutta ihastumisia tuntuu puskevan ovista ja ikkunoista. Melkein kaipaan Dragonlancen suoraviivaisuutta hyvästä ja pahasta.

Huhtikuussa televisiosarjana ulos tulevassa Grishaversessäkin viitataan kevyesti hyvän ja pahan väliseen vetovoimaan. Eipä käy kieltäminen siinä etteikö se toimisi. Kyllä se vetää mukaansa, pakko myöntää! Ehkä meihin kaikkiin on upotettu pieni tirkistelijä.

Mutta mikä on oikea määrä seksiä kirjassa ja tarvitseeko sitä ylipäänsä olla? Mun mielestä on tiettyjä kirjallisuuden lajeja, jotka eivät sitä kaipaa. Fantasia on yksi niistä. Sama koskee lukuromaaneja. Niissä ei ihmissuhteille ole aina pitävää perustetta esiintyä romanttisena lukijalle.

Kauhu ja seksi

Jännityskirjallisuudessa, vaikkapa Lee Child, seksi tuntuu olevan pakollinen paha, joka isketään johonkin kohtaa kirjaa väkisin. Uskoisin sen olevan sama homma monen muun vastaavan kirjan kanssa. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa että kirjallinen otantani on pieni. En ole lukenut riittävästi, jotta osaisin sanoa toistaako teema itseään.

Kauhukirjallisuudessa (mun kokemuksen mukaan) seksi tuodaan kuvioon traumaperäisenä tai sivutuotteena, jossa hahmojen täytyy olla tekemässä jotain itse tarinaan liittymätöntä. Ellei kyseessä ole Succubus demonin elämään kuvaava tarina. Toisaalta nautin kirjoista, joissa kertomus ei aina pyöri kahden hahmon syvällisessä kanssakäymisessä, mutta niillä on myös taipumus jättää emotionaalisesti kylmäksi.

Seksi kirjoissa on puhtaasti mielipidekysymys

Lukijan tarttuessa kirjaan, odottaa hän siltä tietynlaista lukukokemusta. Jos kirjan takakannessa luvataan riipivää jännitystä, ei romanttisen kuvion odoteta olevan päällimmäisenä teemana kirjassa.

Jos taas tiedät jo kannen kuvan perusteella lukevasi vaatteettomista henkilöistä, et ehkä kaipaa kirjaasi ruumiinavauskuvauksia. Tai mistä sitä tietää. Joskus hyvä tarina osaa yllättää ja viedä välillä genrestä riippumatta uusille alueille.

Kirsi kiteyttää seksin merkityksen kirjallisuudessa aika kivasti: ”Mun mielestä on hyvä, että kun tartun harlekiiniin niin tiedän mitä saan. Jos tartun dekkariin, niin en odota että siellä olisi seksiä. En sano että olisin sitä vastaan. Mulle se on plussaa, jos kohtaus on kirjoitettu hyvin. Jos se on kyhätty tiiviiksi paketiksi ja kirjoitettu kuin rikospaikkatutkijan raportti, niin yök.”

Itselleni seksi kirjoissa on sivutuote. Nautin enemmän sitä edeltävästä kihinästä, jännitteestä, mikä vie hahmoja syvemmälle tilanteeseen. Hyvin harvoin haluan tai jaksan lukea kirjallisuutta, missä seksi on pääroolissa. Minulle niiden kohtausten läpi lukeminen on täysin verrattavissa keittokirjan lukemiseen: ota hyppysellinen tätä, sekoita ja laita uuniin. Itse valmistelu, ennen kyseistä suoritusta on mielenkiintoisempi.

Ajatuksia aiheesta (kirjat ja seksi) saa jättää kommentteihin.

Annan blogissa Rakel Liekki pohtii seksiä kaunokirjallisuudessa >>

Kirjailijoiden mietteitä seksikohtausten kirjoittamisesta voi lukea täältä >>

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s