PALAVA POIKA – Ruodittavana toinen Linda Fors -dekkari

Halusin ihan tosissani tykätä Palavasta pojasta, koska Jäätynyt tyttö kutkutti mua oikealla tavalla juuri oikeista paikoista. Korkeiden odotusteni jälkeinen tiputus maan pinnalle oli kuin mahalasku kympin hyppytornista.

HEPS! Alkuun taas pikkiriikkinen varoituksen sananen. En halua pilata tätä lukukokemusta keneltäkään, mutta saatan lipsautella joitakin pieniä juonipaljastuksia.

KUKA/MITÄ/HÄH?

On kulunut vuosi Jäätyneen tytön tapahtumista. Poliisi Linda Fors starttaa lomalle aviomiehensä Pauluksen ja esiteini-ikäisen Iiris-tyttären kanssa. Ensimmäisestä osasta tuttu reportteriystävä, Susanna, lomailee myös lähellä Lindan perheen valitsemaa lomakohdetta. Susanna pyytää Lindan ammatillista näkemystä mahdollisen rikoksen selvittämisessä.

Susannan yhteys Jäätyneestä tytöstä mieleen jääneeseen pahikseen on herkullinen. Lukijahan tietää miten kyseinen henkilö selvisi murhasta, mutta Lindalla on vain vahva haju tämän henkilön kieroiluista. Linda pelkää ystävänsä puolesta, ja hyvästä syystä.

MITÄ/MISSÄ/TÄH?

Linda vierailee epäillyn rikoksen uhrin luona. Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että uhri on itse syypää onnettomuuteensa, mutta Linda kiinnittää huomiota jutussa piileviin epäkohtiin. Hän päättää tutustua uhrin työpaikkaan, Susannan kehumaan Yemanjan lomakeskukseen, jonka uhri osaomistaa neljän muun naisen kanssa.

Linda saa hajun Yemanjan lomakeskuksen harjoittamasta ihmiskaupasta ja suhtautuu siihen yhtä naiivin tuomitsevasti kuin nunna seksimessuihin. Kaksin verroin surkuhupaisamman asiasta tekee se, että Linda haikailee edelleen avioliittonsa ulkopuolista porkkanaa. Ei sillä, etteikö kaksinaismoralismi kukoistaisi ihmismielissä, mutta etteikö edes paras ystävä Susanna näpäytä Lindaa omassa silmässä olevasta tikusta? Olisi syytä!

Ihmiskauppa on teemana ihan jees. Ajatus siitä, että uhrit passitetaan takaisin kotimaahan missä olosuhteet ovat kymmenen kertaa pahemmat, on syvältä. Heikommassa asemassa olevien hyödyntäminen puhututtaa aina, mutta ratkaisuehdotuksia kysellessä aihe sylkäistään poskesta kuin kuuma peruna. Sama tapahtuu tässäkin. Hyi, kun tämä ihmiskauppa polttelee, pois se meistä! Sen jälkeen surkutellaan sekunti sillä, että voi voi kun ne poloparat joutuu takaisin sinne kamaliin olosuhteisiin. Sitten asia vain unohdetaan, todetaan mahdottomaksi ratkaista. Mutta hei, makustellaan ihmeessä onko peruna kuumaa vielä ensi viikolla! Harmi vain, että senkin testauksen lopputulos toistaa itseään.

MITEN/MILLOIN/HÖH?

No niin, viimein juoni käynnistyy. Vai käynnistyykö? On vaikeaa hahmottaa dekkarijuonta, kun kirja jahkaa enimmäkseen Lindan karikkoisen avioliiton ympärillä. Pieniä valon pilkahduksia näkyy, kuten Jäätyneestä tytöstä tuttujen hahmojen mukana kuljettamista ja lisäavausta. Tämä on nannaa, varsinkin jos ensimmäinen osa on tuoreessa muistissa. Kaiken lomassa vilautellaan avioliiton ulkopuolista suhdetta Lindan ja poliisikollegan välillä. Kyseistä suhdetta käytetään lähinnä peilaamaan Lindan avioliiton etuja sekä puutteita, ja suhde ohitetaan nopeasti joka suunnassa kuin kirjailija kyyristelisi aiheen tuottaman häpeän alla.

Kirjan viime metreillä huomasin, että onhan tässä jonkinmoinen juonikuvio ja virkistävä toimintarutistus. Sitten se latistettiin loppuselittelyllä. Kertoja tosiaan selittää viimeiset avoimet langanpäät yhteen kuka-teki-mitä-ja-miksi -tyylillä. Loppuklousuuri on olennainen, kyllä, mutta jospa yritettäisiin tehdä se ilman ikävää hei-näin-se-kaikki-meni -fiilistä.

Kokonaisuudessaan kirjasta jäi mieleen puuduttava, paikoillaan  junnaava ihmissuhdenillitys. Dekkariksi en voi tätä osaa kutsua. Storytel on rekannut sen jännitykseksi/psykologiseksi trilleriksi ja olisihan kirjan aiheessa ollut potentiaalia nousta Lindan tylsän aviodraaman yläpuolelle. Jos tässä olisi Jäätyneen tytön tapaan hyödynnetty enemmän kutkuttavia välilukuja nimettömien henkilöhahmojen perspektiivistä, niin kirja olisi voinut nousta ihmissuhdesuosta. Omalta osaltani olisin paljon mielelläni lukenut Yemanjan lomakeskuksen Brasilia-puolen käänteistä. Niitä lisäämällä juonen avautuminen olisi kolahtanut astetta kipeämmin ja lopun selittelyä olisi ehkä myös voinut osaltaan keventää.

Jos tästä kirjasta jotain hyvää irtosi, niin ainakin se herätti ärtyneitä ajatuksia. Mikään ei oikeastaan ratkea, tai siltä tuntuu, vaikka rikos selviää. Lindan hahmo jää roikkumaan eräänlaiseen välitilaan. Rasittavaa, arg! Ehkä mä siirryn taas vähäksi aikaa spefin puolelle, koska jahkailevan puuduttava realismi tuppaa olemaan mulle liikaa.

STORYTELLIN KUVAUS

Menneisyyttään ei pääse pakoon, mutta hengestään voi päästä.

Palava poika sukeltaa syvälle vihan liekkeihin, joita ei sammuta kuin kostoista pahin, kuolema.

Turun saaristossa Älvaskärin idyllissä sijaitsee Yemanja, hyvinvointikeskus, joka tarjoaa maksua vastaan kaiken, mitä nainen voi haluta. Myös toisen ihmisen.

Juhannuksen alla nuorin Yemanjan osakkaista ajaa sylilapsi kyydissään mereen Nauvon lauttarannassa. Tapaus mullistaa rikospoliisi Linda Forsin lomasuunnitelmat. Hän huomaa, että Älvaskär on täynnä synkkiä salaisuuksia, joita alkaa nousta pintaan, kun paikan omistajat ajautuvat hengenvaaraan yksi toisensa jälkeen.

Linda Forsin tutkimukset siirtyvät jäätävästä tulikuumaan. Eikä vihan liekkejä sammuta vain syyllisen kuolema, vaan kaikkien niiden, joita murhaaja rakastaa.

Kategoriat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s